Caldera de Taburiente

Polku alkaa pysähdyspaikalta, jonne autot kiemurtelevat pitkin vuorenrinnettä. Rinteen mäntylehdossa kasvaa kanervaa ja muita kauniita kasveja. Reitti kulkee useiden notkojen kautta, joista ensimmäisessä, Ciempiésissä, on aina vettä.

Tämä kraatterin sisällä oleva maa-alue muistuttaa puiston viljelymenneisyydestä.  Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun siellä vielä viljeltiin tupakkaa. Viljelymaan jäljet ovat edelleen nähtävissä. Näkymä Los Agujeritosista on erityisen kaunis. Siihen kuuluu monta huippua, jotka yhdessä muodostavat sahalaitaisen kuvion ja pystyseinäisen maiseman.

Tuskin ehdimme sivuuttaa Lomo de Tenerraa, kun huomiomme kiinnittyy Travesin notkossa sijaitsevaan valtavaan kiveen. Kiven sijainti rotkossa kertoo eroosion vaikutuksesta kraatteriin, joka puolestaan on kuin näyteikkuna kivikkoisen alueen kasvustosta. Aeonium- ja Greenovia-sukujen mehipuiden kirjo on valtava, ja kasvit nousevat pitkin kivien pintoja ja kraatterin pystysuoria seinämiä.

Eroosio muokkaa kraatterin maisemaa jatkuvasti. Tämä notko on loistava esimerkki tällaisesta prosessista. Notko on saanut nimensä pyöreiden kivien mukaan, mikä on helppo havaita itse: kun katsoo kraatterin seinämiä, huomaa nopeasti, kuinka tämä upea rotko on muodostunut aikojen kuluessa. Täällä on tehty myös arkeologisia löytöjä, mikä kertoo siitä, että jo muinaiset palmalaiset hakivat suojaa näiden kivien luota.

Näkymä kraatterille on henkeäsalpaava. Vasemmalle katsoessa huomio kiinnittyy joukkoon sedimenttikiviä, kun taas oikealla puolella rinteen kasvillisuus paljastaa Viñátigon lähteen, jota viljelijät hyödynsivät aiemmin jamssin viljelyssä.

Tämä on hyvin tyypillinen puiston sisäosien notko, johon eroosio on jättänyt jälkensä. Yhdessä Risco Lison notkon kanssa se ympäröi aluetta, jota viljeltiin vielä 1980-luvulla. Nykyään alueelle ollaan kasvattamassa taas metsää. Puiston vesivarannot saavat alkunsa näiden notkojen yläosien monista lähteistä.

Tämä osa notkoa tunnetaan nimellä Taburienten ranta (Playa de Taburiente), sillä monilla palmalaisilla oli tapana tulla tänne uimaan.  Uoman rannalla kasvaa pajukkoa, mikä on paras esimerkki puiston nykyisestä kehityksestä. Pajukkojen määrä on vähenemään päin veden hyödyntämisen vuoksi. Myös uomien vesimäärä on pienentynyt, mikä nostaa veden arvoa entisestään, ja puistossa yritetäänkin saada asiaan parannusta.

Taburienten rannan yhteydessä on palvelupiste, leirintäalue, pieni näyttely, wc:t ja ensiapupiste.

Ohitettuamme palvelupisteen siirrymme toiselle rinteelle ja laskeudumme alas Almendro Amargon notkoa. Tämä alue tunnetaan nimellä El Reventón. Se on suurten korkeuserojen aluetta, joka alkaa laskeutumisella yli sata metriä alempana sijaitsevaan uomaan. Laskeutumisen aikana näemme ylväänä rotkojen välistä esiin kohoavan Roque Idafen.  Tämä vaikuttava monoliitti oli Palman alkuperäisasukkaiden uskomuksen mukaan yhteydessä toisiin maailmoihin.

Roque Idafen alapuolella Almendro Amargon notko yhdistyy Limoneron eli Rivacerasin notkoon, jossa virtaavan veden rauta on värjännyt keltaiseksi. Noin 10 minuutin matkan päässä on Cascada de Coloresin vesiputous. Se on pieni luonnon muovaama putous, jonka kellertävä vesi ja sammaleet ovat vaikuttava näky.

Täällä sekoittuvat Taburienten ja Almendro Amargon notkojen vedet, jotka suuntaavat ulos kraatterista Las Angustiasin notkon kautta.  Notkon reunalla näemme betonisen juoksukanavan, joka ohjaa vettä hyödynnettäväksi maanviljelyyn. Juoksukanava erottelee veden kuljettaman kiinteän aineksen nerokkaalla ratkaisulla, joka vaatii säännöllistä puhdistusta.

Viimeiset viisi kilometriä kulkevat notkoa ja sitä reunustavia polkuja pitkin aiempaa vaikeakulkuisemmassa maastossa. Kasvillisuus muuttuu asteittain männiköstä matalammaksi pöheiköksi, ja samalla voimme nauttia upeasta geologisesta esityksestä uoman seinämillä.

Reitin loppuvaiheen kiinnostavimpia seikkoja on kyseisen kiviaineksen esiintyminen. Nämä kivet ovat tulleet esiin saaren syntyvaiheen vedenalaisissa purkauksissa, ja niitä voi nähdä Las Angustiasin notkon keskialavilla alueilla. Ainoa toinen paikka, jossa tätä geologista ilmiötä pääsee todistamaan Kanariansaarilla on Fuerteventuralla. Nämä kivet tunnistaa vihertävästä väristään ja huokoisesta rakenteestaan. Yleensä niitä erottaa viiva eriväristä kiveä
.