Cubo de la Galga

Reitti alkaa ympäristötietopisteen pysäköintipaikalta, ja polun alkutaipaleella ympärilläsi levittyy niukka kasvisto. Hedelmäpuiden keskellä kasvaa laurisilvalle tyypillisiä lajeja, kanarianyrttiä ja kanervaa. Täällä on myös karhunvatukkaa, joka kertoo meille ihmisen läsnäolosta alueella, tosin sitä on yhä vähemmän sitä mukaa kun etenemme tiellä.

Tämä jättiläismäinen puu on apollonlaakeri, jonka erityispiirteenä on suomuinen kaarna. Upea puu kurkottaa 25 metrin korkeuteen. Puu seisoo metsän reunalla, mikä on tälle lajille tyypillistä. Apollonlaakereita e ole enää kovin paljon, koska niiden punertavaa puuta arvostetaan etenkin taidehuonekaluteollisuudessa. Sen vuoksi niitä kutsuttiinkin aiemmin “Kanariansaarten eebenpuiksi”.

Tien varrella olevan puun kannasta nousee lukuisia oksia, jotka näyttävät muodostavan suojaavan verhon puun ylle. Ne ovat puun lapsia, jotka tunnetaan nimellä ”chupones”. Se on yksi makaronesianavokadon, laurisilvan tyypillisen makaronesialaisen kotoperäisen kasvin, erityispiirteistä. Vaikka puunrungon ydin kuolee, sen kanto kasvattaa monia chupones-versoja, jotka pitävät puun hengissä.

Cubo de La Galgassa vettä on kaikkialla, ja kosteus lisääntyy sitä mukaa kun etenet notkossa ja kasvisto on tiheämpää. Reitti kulkee vesikanavan alapuolelta, joka kuljettaa tätä arvokasta luonnonvaraa maanviljelykseen ja kaupunkeihin. Alueen upean maiseman säilyminen riippuu pitkälti järkiperäisestä vedenkäytöstä.

Notkot syntyvät pitkäaikaisen eroosion vaikutuksesta. Tämä hienovaraisesti tasapainoileva kivenlohkare on tästä oiva esimerkki. Cubo de La Galgan kaltaiset notkot ovat yhtä kapeita kuin kanjonit. Ne ovat merkki saaren nuoruudesta ja siitä, että eroosio muokkaa yhä alueen maisemaa. Sen vuoksi myös kivenlohkare menettää jonain päivänä tasapainonsa ja päätyy notkon uomalle (tosin toivottavasti vasta satojen vuosien kuluttua).

Polun risteyksessä on hyvä levähtää hetki kaikessa rauhassa ja kuunnella, miten veden solina sulautuu lintujen lauluun. Saatat erottaa Kanariansaarten kotoperäisten kyyhkyjen käheät vihellykset, jotka kuulostavat aakkostemme U-äänteeltä. Jos pysyt hiljaa paikallasi, voit ehkä myös nähdä kyyhkysten lentävän puiden yllä.

Tässä reitin kohdassa voit ihailla ihastuttavaa laurisilvalaaksoa haisuviherpuineen pienellä aukiolla, joka on kuin pieni suvanto kasviston keskellä. Korkeiden puiden lehdet muodostavat suojaavan katon, joten täällä on jatkuvasti varjoisaa ja kosteaa. Auringonvalo ei pääse lähes lainkaan maahan asti. Paikan kiistattomia valtijoita ovat haisuviherpuut, joiden leveä runko on vihreä ja kova. Tätä lajia tavataan vain laurisilvalle suotuisilla alueilla, joten et ehkä tule näkemään sitä muualla.

Paikan nimi kertoo kaiken (Somada Alta = vieläkin korkeammalle). Kun nouset vieläkin korkeammalle, voit ihailla La Palman itäpuolta peittäviä mahtavia laurisilvarinteitä, joihin puhaltavat pasaatituulet. Tämä on Kanariansaarten upein laurisilva-alue. Alle 1 200 metrin korkeudessa sijaitsevat rinteet sitovat itseensä pasaatituulien mukanaan kuljettamien pilvien veden, jonka ansiosta kasvisto on aina ikivihreää.

Reitti palaa takaisin vesikanavalle, joka alkaa Cubossa tässä kohdassa. Vesi on tämän ekosysteemin perusta ja yksi tärkeistä luonnonvaroista, koska metsän lähteiden vettä käytetään rannikon viljelmien kasteluun. Rinteeltä avautuu toinen näkymä tähän vehreään kanjoniin, ennen kuin aloitat paluumatkan samaa polkua pitkin kuin reitin alussa.