Ruta de los Volcanes (tulivuorireitti)

Reitti alkaa Pilarin virkistysalueelta, joka on ylhäällä vuorella sijaitseva suuri aukio. Se on historiallisesti tärkeä risteyskohta saaren eteläosan reittien välillä. Virkistysalueella sijaitsee myös reitin kulttuurikeskus. Reitin alku kulkee kanarianmäntyjä kasvavan männikön kautta. Tällainen metsä onkin kaikkein yleisintä kasvillisuutta, vaikka paikoitellen huipulta näkee vasemmalle katsoessaan myös alavampaa tuulenpuoleisen rannikon Monteverden kasvillisuutta.

Tästä pienestä näköalatornista käsin voi tarkastella todellisia geologisia taideteoksia. Sieltä voi ihailla Los Llanos de Aridanen laaksoa, joka on muodostunut suuressa Kanarian saaristolle tyypillisessä maanvyörymässä. Siitä todisteena ovat Cumbre Nuevan kaari sekä vastapäätä näköalatornia sijaitseva Bejenado-tulivuori ja sen kraatteri Taburiente. El Bejenadon purkaus oli viimeinen geologinen vaihe saaren keski- ja pohjoisosien rakentumisessa. Tämän jälkeen aktiivisuus siirtyi viimeisen kahdensadantuhannen vuoden aikana etelään Cumbre Viejan rinteille, joita pitkin myös tulivuorireitti kulkee.

Reitti kulkee vuoden 1949 tulivuorenpurkaukseen liittyvän siirroksen kautta. Siirros syntyi San Juan -tulivuoren purkautumisen yhteydessä esiintyneiden maanjäristysten seurauksena. Tällaiset järistykset syntyvät ylöspäin nousevan magman aiheuttamasta paineesta, joka vapauttaa energiaa. Siirros on magman vapauttamien voimien aiheuttama repeämä maankuoressa.

Tästä näköalatornista voi katsella Hoyo Negroa, vuoden 1949 purkauksen keskusta. Se tunnetaan myös nimellä San Juan (Pyhä Johannes), sillä purkaus alkoi kyseisen pyhimyksen päivänä. Hoyo Negron purkaus alkoi kesäkuun 24. päivänä vuonna 1949 ja jatkui satunnaisena heinäkuun 31. päivään saakka. Siitä lähtien Hoyo Negrosta on purkautunut vain kaasua. Hoyo Negron suurin räjähdyskeskus aukesi 12. heinäkuuta, jolloin alue oli seismisesti hyvin aktiivinen. Purkaus tapahtui seitsemässä vaiheessa, joista voimakkain oli kolmas, 11.–15. heinäkuuta. Tänä aikana Hoyo Negrosta purkautui suuria määriä vulkaanista savua.

El Duraznero -tulivuori on yksi reitin tunnusomaisimmista vulkaanisista kartioista, ja se liittyy vuoden 1949 historialliseen purkaukseen. Se sijaitsee 1 900 metrin korkeudessa, mikä on yksi tulivuorireitin korkeimmista kohdista. Durazneron purkaukset olivat räjähdysmäisiä ja magmaattisia. Toisin kuin Hoyo Negrossa, solat kulkivat kohti saaren itärinnettä. Kraatterissa voi vielä havaita jäänteitä laavajärvestä, joka muodostui paikalle hetkeksi ennen tulvimistaan merta kohti. Polkua läheisimmällä vuoren alueella näkyy repeämä, josta on syntynyt kolme laavakartiota.

Tämä on Cumbre Viejan korkein tulivuori, 1 945 metriä, vaikka sen ei tiedetäkään purkautuneen minkään historiallisen purkauksen yhteydessä. Las Deseadas on osa saaren eteläosan keskeistä vuorijonoa. Tästä näköalatornista näkyvät reitin tärkeimmät kartiot ja vulkaaniset toiminnan lähteet. Las Deseadasin näkötornista katsoen voi hahmottaa akselit, joiden ympärille purkaustoiminta on kehittynyt. Lisäksi sieltä voi seurata, kuinka kasvusto, niin matalampi kasvusto kuin kanarianmännytkin, valtaa laavakenttiä ja karsteja asteittain.

Mustan lapillin peittämä tasanko, jolla kasvaa mäntyjä ja pensaita, esittäytyy vaeltajille rauhallisena levähdyspaikkana vaativan osuuden jälkeen. Lapillitasangot ovat muodostuneet strombolisten purkausten yhteydessä satavasta vulkaanisesta tuhkasta. Tasangon ylemmässä osassa esiintyy freatomagmaattisia muodostelmia. Niiden avulla voidaan selittää vulkaanisia prosesseja, joissa yhtenä osapuolena on virtaava vesi tai joissa kaasujen vapautuminen aiheuttaa räjähdyksiä.

Edessämme näkyy mustan lapillin peittämä tasanko tulivuoren juurella. Martín de Tigalaten historiallinen purkaus tapahtui vuonna 1646 ja kesti noin kuukauden lokakuun ja joulukuun välillä, vaikka maanjäristyksiä esiintyi jo syyskuusta lähtien. Purkausaika oli yhteensä 82 päivää. Sen aikana oli paljon seismistä toimintaa, ja vapautuneen laavan ansiosta purkauksen merkitys oli suuri. Se auttoi nimittäin valtaamaan lisää tilaa merestä. Purkauksella oli useita keskuksia, joista muutamat vuorilla sijainneet voimme nähdä itse. Lisäksi keskuksia oli rannikolla.

Tämä on viimeinen vulkaaninen kartio, jonka voi nähdä ennen reitin viimeistä, männikön halki kulkevaa osuutta. Tähän tasankoon, jolla nyt olemme, rajoittuu historiallisen vulkaanisen toiminnan muokkaama alue. Siihen kuuluu tärkeänä osana erityisesti Martín-tulivuori, jonka solat jäävät oikealle puolellemme. Rajan toisella puolella on tiheä kanarianmäntyjä kasvava männikkö, jonka kautta kävelemme Fuencalienteen asti.

Reitti päättyy Los Canariosiin, joka on Fuencalienten kunnan keskus. Tulivuoret ovat muokanneet vahvasti myös tämän kunnan historiaa, sillä kylän eteläpuolella on sattunut tulivuorenpurkaus sekä 1600- että 1900-luvuilla. Ensin purkautui San Antonio ja myöhemmin Teneguía. Kylälle tunnusomaista on viini: siellä on useita viinitiloja, minkä lisäksi siellä valmistetaan malvasiaa.